Hobitti- ja Maori päivä. 


Edellisenä iltana järkeilimme, että Aucklandin kokoisen miljoonakaupungin läpi ajaminen voi ottaa aikaa, joten kannattaa lähteä ajoissa liikenteeseen.

Jonoa oli ja autoja piisasi. Aamun mopo check lupaili Kirsin HD:lle vielä pitkää toimintasädettä, mutta jonossa selvisi, että bensaa tarvitaankin ja pian. Siispä ensimmäisestä rampista ulos ja tankkausmahdollisuuksia kartoittaman.


Seitsemän pyörän kuskaaminen jonojen halki ja risteysten läpi ei olekaan mikään läpihuutojuttu, joten pääsimmekin  aloittamaan matkan ensimmäisen "kadota kaverisi" -leikin loppuryhmän kadotessa kärkipäältä kun tuhka tuuleen ja päin vastoin tietenkin.

Kadonneet, mutta kokeneet PPB motoristit selvittivät kuitenkin tiensä itsekseen suoraan Hobittoniin, joten meidän ryhmiemme ja Hobittien kohtaaminen sai ansaitsemansa arvon ja samalla kadonneen motoristin metsästys uusia, tarkentavia ohjeita.

Ja sitten Hobiteista... joita emme nähneet. Joku meistä olisi mielellään nähnyt niitä ja osalla mielenkiinto oli vähän hillitympää.  Osaava oppaamme kertoi mitä kaikkea elokuvien kuvauksissa olikaan sattunut ja aika moni meistä katsoo leffat ihan eri silmin kun tulemme kotiin.  Kasvillisuus oli upea ja lampaita riitti...

Kun Hobitittikylä oli nähty, suuntasimme Rotoruaan, jonne oli vain tunnin ajomatka. Ripeä "vaihda vaatteet lennossa -pukeutuminen" hotellilla ja sitten bussilla Maori kylään tutustumaan Maorien historiaan, perinteisiin ja nauttimaan päivän päätteeksi Maori illallista. 

Aikainen lintu madon nappaa. Eikä sitten "ryntäytellä" pihassa kun muut vielä nukkuvat - toimi tällä kertaa..

Tauko paikalla, kyllä HD-väki osaa ottaa rennoimmin..

Jotain Hobitin sukuisia kuitenkin..  Taas onnellisesti yhdessä

Päällikön selkä on jumissa, "hei, kuka jaksaisi vähän nostaa mua niksauttaa selän paikalleen"

Tervetuloa Maori kylään

Hyvin huollettu selkä mahdollistaa korkean tason suhdetoiminnan..

Wheels on the buss goes round and round.... Maori-illallinen vatsassa jaksaa laulaa vielä kotimatkallakin

1 Comment