Matka jatkui ja siirryimme Tamil Nadun osavaltiosta Karnatakaan. Tie oli paikoitellen erinomaisessa kunnossa. Kookospalmut banaaniruohot ja muut etelän kasvit reunustivat ajoreittiämme. Pienet kylät ja kaupungit vuorottelivat viidakkomaisemien kesken.

Asutuilla seuduilla tiet olivat pääosin paskassa kunnossa parantuen kun päästiin takaisin viidakon rauhaan jossa taas oli kiva lasketella loivia mutkateitä. Oli niin mukavaa, että aikaisemmat halveksivat argumentit pyörästämme jäivät taka-alalle...

 
 

On kuitenkin myönnettävä, että eilinen päivä tuntui etenkin takapuolissamme. Royalin satuloita ei ole suunniteltu pitkiä taipaleita varten. 

Koululuokka opettajineen kiinnostui ryhmästämme jossakin matkan varrella.

 
 

mysore


Iltapäivä oli pitkällä kun saavuimme Mysoreen, Karnatakan pääkaupunkiin. Kaupunki on iso ja kauempaa katsottuna kaunis. Löysimme hotellin hienosti ja nyt oli jo luksusta. Kypäräkaljoilla tapasimme suomalaisen rouvan joka tuli intialaisine miehineen tervehtimään meitä. 

Päätimme juhlistaa jouluaaton aattoa käymällä Mysoren hindutemppelissä joka on koko maan arvostetuimpia laitoksia tällä alalla. Marjatta jäi potemaan kipeää jalkaansa ja me muut ahtauduimme kahteen tuk tukkin ja huima matka korkean vuoren huipulle alkoi. Kuultuamme että olemme Suomesta, kuskit rupesivat esittelemään ajotaitoaan sillä seurauksella meno oli entistä hurjempaa.

Kaupunkiliikenne Intiassa...

Ralli-tai kamikaze henkinen tuk tuk kuski

Danikin sai ajaa tuk tukia.


Tänne ollaan menossa. ”No plastic zone” osoittautui vitsiksi.


Vuorelle sentään selvittiin. Väkeä oli valtavasti. Kirkkaisiin sareihin pukeutuneet naiset näyttivät kauempaa kuin karamelleilta. Läheltä eivät niinkään. Temppelialue oli kuin Jerusalemissa Jeesuksen aikaan. Kaupustelijoita ja rahanvaihtajia oli joka paikka täynnä. Lukuisat lehmät ja apinat vaeltelivat sulassa sovussa ihmisten kanssa. 

Kaupustelijoita ja rahanvaihtajia oli joka paikka täynnä. Lukuisat lehmät ja apinat vaeltelivat sulassa sovussa ihmisten kanssa.

Varsinaiseen temppeliin oli pitkät jonot joten tyydyimme ulkopuoliseen tarkasteluun. Temppeli oli kartiomainen ja ulkoseinät olivat täynnä yksityiskohtaisesti tehtyjä erilaisia hindujumalia tai ainakin niiden sukulaisia. Värit olivat kirkkaat, jopa räikeät.

Ottamatta kantaa uskontoihin ja niiden eri muotoinin,

on kuitenkin sanottava että käsittämätöntä että Intia jossa kansa on aina ollut köyhää, on vuosituhansien aikana rakentanut tällaisia monumentteja jonkun pienen hallitsevan ryhmän vaatimuksesta. Kyse on tietenkin alistamisesta ja uskonto on toiminut sen välineenä vuosituhansien ajan. Näinhän ovat toimineet kaikki uskonnot.

Temppelin jälkeen kävimme vielä lähistöllä olevan ”Nandi” lehmän luona. Nandi on yhdestä kivestä veistetty kolossaalinen lehmäveistos jota hindut myös palvovat kautta maan. Meitä ei lehmä säväyttänyt ja filmauksen jälkeen hyppäsimme tuk tukkeihin ja palasimme hotellille.


Temppelin jälkeen kävimme vielä lähistöllä olevan ”Nandi” lehmän luona. Nandi on yhdestä kivestä veistetty kolossaalinen lehmäveistos jota hindut myös palvovat kautta maan. Meitä ei lehmä säväyttänyt ja filmauksen jälkeen hyppäsimme tuk tukkeihin ja palasimme hotellille.


Jouluaatto valkeni kauniina ja lämpöisenä ja runsaan kasvispitoisen aamiaisen jälkeen oli vuorossa tutustuminen Mysoren Maharadjan palatsiin. Maharadjat hallitsivat aikoinaan islamilaisten mogulien jälkeen Intian alueita ollen varsinaisia despootteja. Myöskään ns. pers'aukisuus ei kuulunut Maharadjojen sanavarastoon vaikka kansa silloinkin tunsi tuon sanan konkreettisesti. Britit loppujen lopuksi riistivät Mahardjoilta vallan ja luultavasti rahatkin.

Myöskään ns. pers'aukisuus ei kuulunut Maharadjojen sanavarastoon vaikka kansa silloinkin tunsi tuon sanan konkreettisesti. Britit loppujen lopuksi riistivät Mahardjoilta vallan ja luultavasti rahatkin.

Maharadjan Palatsi Mysoressa

Yksi Palatsin porteista.

Yksi Palatsin porteista.

Palatsiin kuuluva temppeli

Mukaamme liittyi Intiassa asuva joogaopettaja ja ”guru” Johannes Kurki. Gurumme hallitsi lukuisten Intian vuosien ansiosta niin hindin kuin sanskriitin kielenkin ja tunsi hyvin intialaista sielunelämää. Suomenkieli sujui kuitenkin myös täydellisesti.

Suomenkieli sujui kuitenkin myös täydellisesti.
Tuk tuk kuskeja otti koteloon kun eivät pystyneetkään ryöstämään meitä kun Johannes täräytti hindin-tai sanskriitin kielisen maksimihinnan johon heidän oli tyydyttävä. 

Ryhmämme Palatsin edessä. Vasemmalla uusi ystävämme Johannes Kurki

Palatsialueelle päästiin ja ensivaikutelma oli päätähuimaava. Alue oli valtava ja ympäröity rakennusilla ja muureilla. Itse palatsi oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista. Valtava paraatikenttä oli suoraan katettujen aitioiden edessä. Kyllä Mahadjojen on kelvannut.

Sisäänpääsy palatsiin luonnollisesti maksoi ja kengät piti jättää säilöön.

Sisäänpääsy palatsiin luonnollisesti maksoi ja kengät piti jättää säilöön. Onneksi ei sattunut reikäiset sukat jalkaan. Tosin sillä ei olisi ollut väliä. Intialaisilla ei näkynyt olevan sukkia ollenkaan. 

Palatsi oli sisältä myös vaikuttava. Siellä ei tietenkään saanut valokuvata, joskin intialaiset kuvailivat kännyköillään estoitta. Ulkomaalaisina hoidimme hommaa hienovaraisemmin. Silti haukansilmäiset vartijat, joita oli joka paikassa, heristelivät meille nyrkkejään.

Johannes tiesi kertoa että Maharadja instituutio on vielä olemassa. Tosin heillä ole valtaa. Luultavasti he kuitenkin olivat saaneet jemmattua omaisuutta briteiltä piiloon. Nykyinen Mysoren Maharadja on valistunut herra ja on suuri paikallinen hyväntekijä ja omistaa edelleen tuon palatsin mutta on luovuttanut sen yleiseen käyttöön.


Vaihtelun vuoksi otimme palatsilta vossikan jonka Johannes tinki niin edulliseksi että kuski suorastaan parkui ja raastoi partaansa jota hänellä olikin kiitettävästi.

Vossikkaressukka on kovilla tämän porukan alla.

Ajelimme komeasti Mysoren keskustassa. Huomio kiinnittyi täälläkin lukemattomiin pyörä-ja skootterikorjaamoihin ja rengasliikkeisiin. Kävimme vielä värikkäässä basaarissa jossa nautimme tuoreita kookopähkinöitä. Iltapäivä oli jo pitkällä ja siirryimme hotellin valmistautumaan joulun viettoon. 


Kaukon ja Marjatan reissu Intiassa jatkuu tästä - OSA 3