Sarajevosta joudumme heti maksulliselle moottoritielle. Koska vetäjä viihtyy enimmäkseen soralla, niin jo toisesta liittymästä ulos ja pienemmille teille. No nyt ei mennyt ihan kuin strömmsössä. Molemmat navikaattorit näyttivät eri suuntaan. Ja kaikkihan ovat tietenkin joskus huomanneet kuinka hyviä harhauttajia nämä vehkeet ovat. Tälläkin kertaa navi eksyti meidät todella pienille teille. Toisesta ei edes teitä enään löytynytkään.
    Paikallisilta tietä kysymällä saimme neuvon että ei muuta kuin kukkulan yli niin tulette isommalle tielle. Vasta täällä tuli tämän reissun ensimmäiset sorakilometrit. Osalla toki meinas usko loppua ja olivat kääntymässä takaisin mutta sain viime hetkellä kiinni itseteosta. Ja Petteriä lainaten. Meidän reissuilla ei ympäri käännytä. Kyllä siellä mäen päällä paikallisilla oli ihmettelemistä kun 7 moottoripyörää taapertaa pihan ohi.

Isompi tie löytyy ja matka jatkuu, mutta vetäjän navi on päättänyt tehdä viimeisestä ajopäivästä seikkailun.
    Parinkymmenen kilometrin jälkeen uskoin jälleen sokeastinaviin ja se opastaa taasen pienemmille teille. Muutaman kilometrin jälkeen vastaan tulee tietyö ja kiertomerkin opaste. Mummu viitta että sinne vaan. Mutta jo kilometrin jälkeen totean että nyt on U-käännöksen paikka. Vaikka tie on päällystetty niin se on niin jyrkkä että pakko kääntyä ympäri. Siinä sitä onkin ohjelmaa kun renkaat eivät jyrkässä mäessä pidä ja jalatkaan eivät meinaa yltää maahan. Pienellä tasaisemmalla alueella jokainen saa pyörän käännettyä eikä kukaan kaadu. Alhaalla tietyön kohdalla on nyt mies joka kehottaa unohtamaan tie ja ajamaan takaisin.

 

"Mihin minä oon taas joutunut"

 Nyt on palaverin paikka. Palaamme takaisin ja ensimmäisessä kahvilassa tauko. Silloin joukon pelastaja kaivaa perinteisen paperi kartan esille ja suunnittelemme siitä reitin. Takaisin päätielle ja unohdetaan navin valehtelu. Suunta Banja Lukaan ja sieltä suunta kohti Kroatian rajaa.
    Loppu matkan ajamme baanaa ja ehdimme palauttaa pyörät jo enne seitsämää.

 

Kilometrejä matkalla tuli noin 3500. Yksi päivä joloin ukkoskuuro pysäytti matkan. Muuten mittari jatkuvasti noin 30 astetta. Parhaimmillaan reilusti enemmän. Upea reissu joka varmaan tullaan tekemään uudelleen useita kertoja.

Teksti Pekka Sipola eli Sipolan Pekka alias "Sippe"

Kuvat Sippe & Sinikka.

 

Comment