Tää on se päivä mitä on odotettu. Legendaarinen Transfagarasan joka tunnetaan Nicolaus Ceausescuksen voiman näyttönä.

Kunnon aamiainen tauluun ja sitten mopo jumppa. Ajoimme edellisenä iltana pyörät parkkiin emmekä tajunneet peruttaa niitä alamäkeen, joten nyt täytyy turvautua hevosvoimien sijasta joukkovoimaan. Yhteispelillä pyörät ylös kadulle ja Hotellin eteen. Kävelykatu se on mutta koska olemme ulkomaalaisia niin sinne menemme. Pyörien pakkaus ja matkaan.

Lämpö keikkuu edelleen 30:n paremmalla puolella. 60 kilometrin jälkeen tulemme Transfagarasanin lähtö risteykseen. Vielä pyörien tankkaus ennen kuuluisaa tietä. Useampi motoristi poikkeaa tankilla samassa paikassa. Emme todellakaan ole ainoita motoristeja täällä. Saksalaisia ja Puolalaisia on joukoittain paikalla.

Aluksi loivaa mutkittelua joka jyrkkenee asteittain. Ohitettuamme puurajan seuraavat serpenttiini mutkat toisiaan. Sanoinkuvaamattomat maisemat ja loistava tie kruunattuna riittävällä läpötilalla. Mitä muuta pieni motoristi kaipaisikaan. Eihän tämä nyt kaikkein korkein ylitys ole, mutta kuuluu ehdottomasti teihin, jotka on ajettava ainakin kerran elämässä. Hieman yli 2000 metriin yltävä tie on Romanian toiseksi korkein tie.Täällä ei kiire paina vaikka vauhtia pitää olla nautittavaksi asti.  Vajaan sadan kilometrin ja satoja kuvia myöhemmin kaikki ilo loppuu. Vielä kevyt lounas vuoristossa ja kohti Bukarestia. 

Bukarestia lähestyttäessä elohopea kohoaa lähelle 40 astetta joten pienet ruuhkaisemmat tiet vaihtuvat baanaan. 40 kilsaa ennen bukarestia BMW alkaa nikottelemaan. Sammuu aina välillä hetkeksi ja sitten käyntiin. Ekasta liittymästä ulos motarilta. Jos matka katkeaa niin mielummin johonkin kylään kuin motarille. Pikkuteiden hidas tahti saa pyörän yskimään pahemmin mutta maali häämöttää. Kohta alkaa myös Urpon BMW lämpenemään ja tyhjäkäynti katoaa. Urpon kone vaatii kunnon kierrokset ettei sammu. Pääsemme kuitenkin Hotellille ja viimeisille kilometreille saamme paikallis oppaan. Urpon bemu kärsii vain lämmöstä, mutta minu pyörän oireet vaativat ammattiapua.

Näkymä huipulta.

Timo ja Urpo kartta puuhissa

Timo ja Urpo kartta puuhissa

Matkalla Transfagarasania kohti.

Vuoret alkavat kohota edessämme

Antti, Ari, Hannu, Urpo, Ilkka ja Timo huipulla

Ari poseeraa. Arin lista "teistä jotka täytyy ajaa" saa jälleen uuden rastin.

Tervehdia Paimenia ja kysyin voisko ottaa kuvan. No sopihan se. Kaverit asettuivat tottuneesti kuin valokuvamallit paikoilleen. Muutama kuva kurkkaus kameraan. Paimenet olivat tyytyväisiä otokseen ja halusivat myös kopion itsellee. Ihan menee perinteiset paperikuvat.

Vidrarun pato

Maisema 1.jpg

Aasit ottavat aika rauhassa.

Comment