Päivä 6 | Route 66 | Amarillo - Santa Fe | 470km

Sadekuurot jatkoivat yön aikana matkaa pohjoiseen ja Amarillon aamu tervehtii meitä sinisellä taivaalla. Hotellin aamiainen koostui kahvista ja ylähuulesta, joten poikettiin vohveliaamiaisella ennen matkaa. Waffle House ja Ihop-ketjut tarjoavat runsasta, kolesteroolipitoista aamiaista matkalaisille ympäri vuorokauden.

Hypättiin heti kuuskutoselle ja matka Teksasin halki jatkuu. Tunnetuin Amarillon kurioisiteeteistä on ehdottomasti kaupungin länsilaidalla sijaitseva Cadillac Ranch. Sen perustaja on paikallinen miljonääri Stanley Marsh. Vuonna 1974 hän löi nokka edellä kymmenen erilaista Cadillacia, jotka edustavat auton malleja vuodesta 48 vuoteen 64. Paikka on sen verran tunnettu, että luulisi sen ympärille vierailukeskuksen ja matkamuistomyymälän. Näin ei kuitenkaan onneksi ole käynyt. "Taideteos" vain nököttää keskellä loputonta peltoa. Kertakaikkiaan erikoinen paikka, joita Route 66 on kyllä täynnä. Muutenhan tämä olisi vain tie muiden joukossa... 

Sitten seuraavat Bushland, Wildorado ja Vega. Vegan länsipuolella monet vanhan 66'n kaupungit ovat kuolleet, kun Interstate järjestelmä ohitti niitä. Hylättyjä bensa-asemia ja muutama tuulen rientelemä tönö vielä pystyssä.

Hieman ennen Uuden Meksikon rajaa, Adrianin kaupungissa, on Route 66 virallinen keskipiste. Jos seuraat orjallisesti Route 66'sta, olitpa menossa kumpaan suuntaan tahansa, puolet matkasta on täällä tehty. Sekä Chicagoon, että Santa Monikaan on 1139 mailia ( noin 1830 kilometriä) 

Ryhmäkuva Route 66'sen keskipisteessä.

Jari ja Ultra Glide MidPoint Cafen edessä...


Teksasin tasangoilla maa ja taivas kohtaavat horisontissa ja mikään ei satu silmään. Uudessa Meksikossa tasankoa ei kuitenkaan riitä taivaanrantaan. Tuulen, hiekan ja sateiden syövyttämät kalliot tai lumihuippuiset vuoret katkaisevat matkan. Tämä on intiaanien maa!

66'een nähden Apachet ovat etelässä, Comachet idässä, Pueblot keskellä ja Navajot lännessä. Uusi Meksikoon pääasiassa kuivaa ylätasankoa, mutta varsinkin pohjoisessa löytyy mm. mäntymetsää ja vuoria.  

Lauri keskellä 66'sta New Mexicon rajalla. Liikenne aika vähäistä ja tilaa riittää :)

"Tucumcari here I come!" - soi korvalappusterioissa ja samalla saavuttiin Tucumcariin kylään. Kix on 66 - edustaa perinteistä amerikkalaista diner kulttuuria ja tarjoaa meille maittavia purilaisia.


Santa Rosa on Tucumcarin tavoin Route 66-kaupunki. Muutama legendaarinen kahvila ja motelli sattuvat matkan varrelle, mutta pysähdyksen arvoinen paikka on kiistatta Santa Rosan automuseo. Santa Rosan länsipäässä ylitettiin Pecosjoki, joka yksi Lännen tärkeimmistä joista. Jostain sen varrelta teksasilaissankari Pecos Bill oli kotoisin ;)

Santa Rosan automuseon tunnistaa keltaisesta autosta korkealla tolpan päässä.

Melko pian Santa Rosan jälkeen hypättiin valtatielle 84 pohjoiseen ja kohti päivän päättäriä - Santa Feetä. Maisemat ympärillämme muuttuivat radikaalisti ja yhtäkkiä oltiinkin jo vuoristossa. Pieni sadekuuro yllätti meidät noin 100 kilometriä, ennen yösijaa. Heikkohermoiset vetivät sadevehkeet päälle, mutta jo 10 minuutin päästä pysähdyttiin ottamaan ne pois, koska aurinko porotti armottomasti :)

Lauri ottaa sadekalvot pois vanhaan autoromuun nojaten :)

Meksikolaistyylinen illallinen hyvässä porukassa ja pari cervesaa kruunasivat tämänkin päivän!

Päivä 7 | Santa Fe | Vapaapäivä

Tänään vuorostaan vapaapäivä, jonka kaikki viettivät tavalla tai toisella. Tommyn kanssa käytiin pesemässä Teksasin kurat pois pyöristä, kun kerran tutustuttiin maan kamaraan toivottua lähemmin :)

Hotellin pyykkitupa oli ahkerassa käytössä koko päivän - Huomenna matkaan lähdetään levänneinä ja puhtaissa alushousuissa - ainakin hetkellisesti :)

Aamupäivällä käytiin Antin, Laurin, Pasin ja Jarin kanssa parin tunnin lenkillä lähialueen vuoristossa - ajonautinto maailmanluokka!

Comment