Tänään olikin sitten temppeleiden luvattu päivä. Heti aamusta lähdettiin sofistikoitumaan Meenakshi Amman temppelille Madurai kaupungin sydämessä. Tämä on Shivalle omistettu kompleksi joka on ollut samoilla paikoilla jo 500 ennen Kristuksen syntymää! Itse kaupunki rakennettiin ajan myötä temppelin ympärille...

Tehtiin aika amatööri virhe ja lähdettiin temppeliretkelle shortsit jalassa - se ei paikalisille jumalille käy! Huomattiin pian, että paikalliset miehet käyttävät, normaalielämässäkin, hametta tai tarkemmin sanotttuna dhotia. Riksakuskillamme oli tietysti kulman takana serkku joka möi kangasta :) Intiassa kaikki järjestyy...

Juha ihailee kattokoristeita...

Onko tämä yksi Shivan maallisista muodoista?! :)

Puoliltapäivin oli aikaa jättää Madurai taaksemme ja hypätä aikakoneiden satulaan! Tänään kilometreja on vähän ja tie erittäinkin hyvässä kunnossa joten olimme perillä Tiruchirapallissa jo kolmen maissa... Ja mikä erinomainen yllätys odotti meitä perillä - hotellin kattoterassilta sai kylmät kypäräkaljat ;)

Intiassa on yllättävän vaikeaa saada olutta mistään, joten aina kannattaa käyttää tilaisuuden hyväksi ;)

Suihkun jälkeen lähdettiin tutkimaan lisää temppeleitä - tällä kertaa Tiruchirapallissa. Muutama ylimääräinen pysähdys tehtiin matkalla, sillä vuokraamamme riksa sammuili vähän väliä ja lopulta simahti kokonaan :) Moottori on kyllä sen verran simppeli, että sen osaa lapsikin korjata, puhumattakaan kovia kokeneesta riksakuskista - matka jatkuu!

Ranganatswamy temppelialue on yksi maailman suurimmista Hindu pyhistä keskittymistä - omistettu pääjumalalle, Shivalle. Yllä olevassa kuvassa on vasta portti sisäänkäynnin yhteydessä - sisällä ei saanut kuvata ;)

Rock Fort temppelille vie noin 430 rappusta, jotka tunnollisesti kiipesimme valaistuksen toivossa... Hannu hymyilee :)

Nousu on tekemisen arvoinen, sillä ylhäältä näkyy koko kylä...

Meidän mekaanikko, Franklin, on kotoisin Tiruchirapallista ja hän kutsui meidät käymään kahvilla hänen luona! Hänelle se olisi kuulemma suuri kunnia ja toisi onnea taloon :) No me ei paljon ujosteltu ja koko porukalla pamahdettiin illalla kahville... 

Franklinin kotona...

Kaiken kaikkiaan taas yksi mielenkiintoinen ja opettavainen päivä takana - täynnä uusia kokemuksia ja ystävyyksiä! 

Tytär Hanna, mekaanikomme Franklin, hänen vaimo Jennifer ja anoppi :)

Comment