Päivä 10 | Tiruchirapalli - Pondicherry | 201km

Tänään rauhallinen maaseutuajopäivä Tamil Nadun läpi ja kohti omaleimaista Pondicherryä. Koneet käyvät kuumana noin klo 09.00 ja meitä tervehtimään saapui erikoinen vieras - Mekaanikomme Franklinin isä, joka on myös samalla Tiruchirapallin poliisilaitoksen apulaisjohtaja :) Nyt olemme keräneet hyvää karmaa sekä temppelistä, että maallisilta voimilta - mikään ei voi meitä pysäyttää!

Minä, Tiruchirapallin apulaispoliisipäälikkö ja Franklin...

Tyhjä tie Intiassa on aikamoinen harvinaisuus, joten ajettiin hienosti salmiakkimuodostelmassa vähän aikaa :) Hyväkuntoisia teitä rakennetaan kokoajan lisää isoimpien kaupunkien väliin - maaseutu onkin sitten jo toinen tarina...

Stressi? Se on jossain tuolla päin...

Ajaminen Intiassa on kyllä kaikin tavoin uniikki kokemus. Lyhyeesti kuvattuna - "hallittu kaaos" voisi olla sopiva ilmaisu. Vähän sama asia kun katsot murhaisten touhua, he juoksevat sinne tänne, nopeasti katsottuna, ilman mitään päämäärä... Mutta kun alat tutkia kekoa tarkemmin, niin huomaat, että jokaisella yksilöllä on oma tehtävänsä ja päämäärä! Intialaisessa liikenteessä on sama kaava - ulkomaalaisen silmiin touhussa ei ole mitään tolkkua... Parin päivän päästä huomaat, että on olemassa tietynlainen "liikenne etiketti" ja "säännöt" ja viikon päästä puikelehtit jo itse bussien välistä töötti kuumana :) Intian liikenne on jotain mitä jokaisen pitää kokeilla elämänsä aikana!

Töötin käytöstä Intiassa voisi kirjoittaa oman lukunsa, sillä monille kuskille äänekäs torvi on paljon tärkeämpi kun esimerkiksi jarrut - eihän ne aio pysähtyä kuitenkaan ;) Ajan myötä tööttämisestä on kehittynyt morsen tapainen koodi jossa yski tööttäisy tarkoittaa jotain ihan muut kun 2! Yksi piiiiiiiitkä tarkoittaa kyllä ihan samaa mitä muuallakin - pois tieltä ja äkkiä!

Tievarsimainos - "En saanut valita aviomiestäni, mutta voin valita koruni"

Pondicherry ja Bengalinlahti hotellin kattoterassilta katsottuna...

Kaikenkaikkiaan vuoden viimeiset kilometrit saatin kasaan hyvässä ajassa ja ehjin nahoin, joten virallisesti julistan vuoden 2016 erittäinkin onnistuneeksi! :)

Päivä 10 | Pondicherry | Uudenvuoden aatto

Tänään oli sitten vuorostaan vapaapäivä, virallinen rantalomapäivä ja tietysti uudenvuoden aatto! Pyörät pysyivät visusti parkissa - kaupunki täyttyi juhlivista ihmisistä ja kaduilla oli tilaa korkeintaan kärpäsille! 

Puducherryn alue on ollut tärkeää kaupankäynnin solmukohta jo tuhansia vuosia. Sen on vuoronperään hallinneet maharajat, hollantilaiset, portugalialaiset, brittiläiset ja viimeisimpinä ranskalaiset kolonialistit. Ranskalaiset poistuivat alueelta vasta 1954, joten Pondicherryä pidetään Intian-ranskalaisena alueena. Intian Pariisiksi kaupunkia voi kutsua ainoastaan vilkasta mielikuvitusta käyttäen, mutta tietynlaista omaleimaisuutta ei voi kieltää…

Tällä matkalla jätettiin samanlainen kirjoitus sekä Intian länsi- että itärannikolla!

Kuvaan mahtuivat pelkästään alkuruoat :)

Happy Happy 2017!

Kymmenet tuhannet ihmiset kerääntyvät Pondycherryn rantapromenaadille juhlimaan uutta vuotta! Ilotulituksin paikallisilla ei ole varaa, mutta niitä ei kyllä edes jää kaipamaan, kun järjetön ihmismassa huutaa ja laulaa kurkku suorana :) 

Mielettömän ikimuistoinen vuosi takana ja olen kiittolinen jokaiselle joka teki siitä niin erityisen! Katse kohti tulevaisuutta ja uusia seikkailuja! Happy New Year!

Comment