Kulkupelit hienosti rivissä, Kochinin hotellin edessä...

Old Tom's hotellista emme aamupalaa saaneet, mutta vastapäätä olevasta leipomosta asia järjestyi. American breakfast kaikilla kolesteroleilla käynnisti aamun saman tien... Ainoa mikä puuttui oli pekoni, sillä paikalisille possun syönti on sama asia kun meille esimerkiksi koiran tai kissan paistaminen :)

280 kilometriä ei kuulosta suomalaisen korvaan paljolta, mutta Intiassa se on aikamoinen pätkä! 8.30 kaikki Royalit kävivät kuumana ja kohta myös kuskit - Fort Kotchin, jossa vapaapäivämme vietimme, sijaitsee pienellä saarella ja manner Intiaan vie vain yksi silta ja muutama lauttayhteys. Lauttaylitystä kokeilimme jo kerran tulomatkalla ja kenelläkään ei ollut hinkua kokeilla uudestaan... Joten lähdimme kaupungin läpi etsimään itään vievää silta - matkalla sai väistää mopoja, riksoja, autoja, busseja ja kaikkea itseään suurempaa. Intiassa vain yksi liikennesääntö pätee - pienempi väistää!

En ole ihan varma mikä on poliisin tehtävä tässä maassa, sillä liikennettä on ihan turha valvoa... Mutta ainakin heillä on itseironiaa ;)

Epätoivoinen tehtävä, mutta kyllä hän yritti :)

Kyllä meillä kesti se tunti-puolitoista ennen kuin päästiin kaupungista pois. Matkalla ajetiin myös pieni pätkä Intian Route66 - ruksi seinään ;) Voin kertoa, että liikennettä oli pikkasen enemmän kuin Amerikan raitteilla...

 

Sen verran letkeä näköinen Enfieldi, että pakko oli ottaa kuva...

Olemme nyt ajaneet Intian ns. coast to coast - Bengalinlahdelta Arabianmeren rannoille ja nyt ympyrä alkaa sulkeutua, sillä suuntamme itään ja takaisin kohti Bengalinlahtea... Matkalla ylitimme tänään Nilghiri vuoriston taas kerran, nyt vähän etelämpänä ja voin sanoa että maisemat täällä päin eivät lakkaa hämmästyttämästä...

Positiivinen yllätys oli myös upouusi asfaltti tie joka kiemurteli mukavasti mutkasta mutkaan, ylös ja alas... Ajonautinto maailmanluokka! 

Pieni sadekuuro yllätti meidät noin 2500 metrin korkeudessa ja hetkeksi pysähdyttiin kahvittelemaan - pian aurinko taas paistoi täysillä! Jatkossa edettiin hieman varovaisemmin, sillä kenelläkään ei ollut hinkua testata Enfieldien pitoa märällä tiellä...

Nilghiri kukkulat...

Ensimmäistä kertaa nähtiin tuon väristä pepsia - ei uskallettu maistaa :)

Kauko, Marjatta ja Hannu nauttimassa maisemista...

Yksi tämän päivän lukuisista mutkista...

Tie Munnar kylän lähellä...

Juha ja "Black Mamba"

Kauko, Marjatta ja oranssi pilkkku taustalla - Hannu!

Ajopäivä selkeästi matkan ykkönen. Käytänössä koko päivä mutkaa mutkan perään. Munnar nimisen kaupungin molemmin puolin markan parhaat mutkat tien kiemurellessä upeissä vuoristomaisemissa teeplantaaseiden keskellä. Kyllä Enfieldilläkin kanttailee vaikka polvi maassa sillä ei mennäkkään :)

Comment