Päivä 3 | Hosur - Mysore | 175 km

Hosurin aamu valkeni tavallista viileämpänä, ehkä 20-21C – joten osa porukasta veti pitkähihaiset päälle :) Parin tunnin päästä lämpötilat palasivat kuitenkin normaalille 30-35C tasolle ja vaatetusta vähennettiin taas… Intian aurinko porottaa armottomasti ja kullekin on kehittynyt parin päivän aikana uniikki motoristirusketus – sekoitus punaista, ruskeaa ja valkoista!

Hosurin hotellista emme saaneet aamupalaa, sillä ravintola oli remontin alla ja päätimme lähteä tyhjin vatsoin etsimään jotain herkkua matkan varrelta.

Tällä kertaa aamiainen koostui sipseistä ja limpparista, mutta kyllä se matkamotoristeille kelpaa ;)

Noin 15 kilometriä kaupungin jälkeen Tamil Nadun osavaltio vaihtui Karnatakaksi – mikä meinasi sitä, että meidän huoltoauton piti maksaa rajalla hieman veroja – mopot pääsi ilmaiseksi.

Ja ilmaiseksi on tähän menneessä ajeltu myös nimellisesti maksullisia teitä pitkin! Kun tuli ensimmäisen kerran Chennain jälkeen maksullinen portti vastaan, me vaan seurailtiin paikallisia mopoja jotka ajoivat ”highwaytä” pitkiin normaalisti, mutta hieman ennen portteja polkuja pitkin sivusta ohi ja takaisin tielle portin jälkeen… En vieläkään tiedä onko tämä virallinen käytäntö vai matkustellaanko jäniksenä?!

Paikallisille tuottaa hieman ongelmia kaistojen valinta, joten suurin osa ajaa keskiviivalla...

Tämän päivän reittivaihtoehtoina oli ajaa isompaa tietä kohti Bengalurun miljoonakaupunkia, sieltä kehätietä pitkin ja moottoritietä nro 948 kohti päivän päättäriä Mysoren kaupunkia. Toinen vaihtoehto oli lähteä seikkailemaan ja kokeilemaan onnea pieniä kyläteitä pitkin suoraan kohti Mysorea! Tämä ryhmä ei paljon taivuttelua vaatinut ja äänivyöryllä lähdettiin seikkailemaan Intian kylille ;)

Ensimmäisen ajopäivän korjauksien jälkeen pyörät toimivat moitteettomasti ja Bulletien kaikki 22 hevosvoimaa tuli kyllä testattua! Tiet matkallamme suurimmaksi osaksi erinomaista asfalttia (välillä jopa ihan uutta!) ja maasto selvästi kukkulaisempaa kun eilen – mikä merkitsee myös mutkien runsautta! Pikkuhiljaa luottamus omaan pyörään alkoi kasvaa ja jossain vaiheessa kiitin ”Sputnikilla” noin 100km/h vauhdilla mutkasta mutkaan… Kaiken kaikkiaan erinomainen ajopäivä takana ja hotellilla oltiin jo hyvissä ajoin kello 15.00.

Riksakuski hoiti hommansa hienosti - pisti minut ajamaan ja otti vielä kyydistä maksun :)

Ennen illallista vielä riksalla Chamundi kukkulalle, noin 1100 metriä merenpinnan yläpuolelle - kukkulan huippua koristaa muun muassa järjettömän kokoinen Nandi lehmän patsas, joka on yksi Shivan kulkupeleistä...

Ehkä Intian pyhin lehmä - Nandi

Chamundin kukkulaa koristaa moni temppeli...

Aurinkolaskumaisemat Chamundi kukkulan huipulta.

Pyörä ja apina - norminäky Intiassa :)

En ole varma suojeliko tämä kaveri pyörää vai sipsiä, mutta äkänen se oli jokatapauksessa!

Tähdet ja planeetat olivat tänäpäivänä oikeassa asemassa, joten temppeli oli tupatentäynnä pyhinvaeltajia...

Mysore | Vapaapäivä ja Joulunaatto

 

Mysoren kaupunki on harvalle suomalaiselle tuttu, mutta Intiasse se tunnetaan palatsien kaupunkina! Katukuvaa hallitsevat hulppeat maharaja aikaiset rakennukset ja ennen kaikkia "Mysore Palace", joka Taj Mahalin jälkeen Intian suosituin nähtävyys...

Tästä ryhmäkuvasta näkyy hyvin mittasuhteet - Mysoren palatsi on valtava!

Ikä on korvien välissä ja motoristeillä henkinen ikä on yleensä kohdillaan ;)

Samalla paikalla palatsi on ollut vuodesta 1399 - ensimmäiset versiot oli rakennettu puusta, mutta riemukkaiden häiden jälkeen palatsi paloi maan tasalle :)  Nykyinen versio valmistui vuonna 1912 - rakentaminen kesti 14 vuotta ja maksoi maltaita... Maharajat ovat tottuneet saamaan ainoastaan parasta! Tänäkin päivänä palatsi ja kaikki sitä ympäröivät alueet kuuluvat 100% kuninkaaliselle perheelle...

Mysoressa tavattiin myös PeterPanBiken hyvän ystävän - Johannes Kurki taiteilija nimeltään Jai Govinda - hän on asunut Aasiassa vuosikymmeniä ja hänen paikallistietämys ja kielitaito olivat korvaamattomia!

Palatsien ulkopuolella katukuvaa ja liikennettä hallitsevat susien lailla musta-keltaiset, kolmipyöräiset riksat. Niitä ei pääse pakoon ja välimatkat nähtävyyksien välillä ovat suuret, joten väistämättä jokainen Chennaissa liikkuva joutuu paikallisten riksakuskien kanssa tekemisiin.

Jos saat paikallisen käyttämään taksamittaria niin voit rohkeasti soittaa Vatikaanin – jumalallinen ihme on tapahtunut! Hinta on sovittava etukäteen ja tinkimistaidot kannattaa laittaa peliin, muuten summat ovat tähtitieteelliset… Älä myöskään maksa etukäteen ja varmista, että summa on kokonaishinta riksasta, eikä per henkilö. Ellet halua käydä kaikkien serkkujen kaupat läpi, niin vältä epäilyttävän edullisia ”kaupunkikierroksia”.

Juha ja Kauko riksan kyydissä...

Erinomainen tapa tutustua Mysoreen tyylillä on hevoskärryajelu - kaikki mahduimme kerralla kyytiin, vaikka Johannes ja minä roikuimmekin hieman ulkopuolella ;)

Paikallismarkkinoilla vallitsee värikäs sekamelska ja jos sieltä et löydä mitä tarvitset, niin sitä ei ole olemassa!

Juhalle ja Jukalle kaupungista tarttuivat mukaan ihanat silkkiset mekot1 ;)

Hieman Joulutunnelmaa runsaalla Intian eksotiikalla maustettuna...

Jouluruoka erosi huomattavasti kotisuomen tarjonnasta ja ainoa mikä toi hieman suomalaisuutta pöytään oli Hannun 7000 kilometrin päähän rahdatut piparit :D

Se on bon appetit ja hyvää joulua kaikille!

Comment