Päivä 1 | Chennai

Kello 16.00 koko ryhmä kerääntyi hotellin aulaan matkapalaverille. Kartan kanssa käytiin tarkasti läpi tulevat päivät, reitit ja suunnitelmat. Eniten aika käytettiin kuitenkin paikalliseen ajokulttuuriin tutustumiseen. Ja ainoa pätevä neuvo jonka asiaan liittyen olen pystynyt antamaan oli - "unohtakaa kaiken mitä tiedätte liikennesäännöistä!" ja "pienempi aina väistää" :)

Sopivasti viiden maissa luvatut pyörät saapuivat hotellin eteen - 5 Royal Enfield 500cc Bullet Classiccia - kaikki elämää nähneitä, mutta hyvässä kunnossa...

Moottoripyörä, ja etenkin legendaarinen Enfield, ei ole pelkästään väline jolla liikutaan paikasta A paikaan B, vaan se on uskollinen seuralainen ja erottamaton osa seikkailua, joten me päätettiin antaa pyörillemme lempinimet, ikään kun antaakseen heille luonnetta :)

Alla olevassa kuvassa vasemmalta oikealle: Hannu ja "Turkoosi paholainen", Jukka ja "Rambo", Kauko ja "Punahilkka", Juha ja "Black Mamba", Dani ja "Sputnik".

Tänään olisi tarkoitus vain tarkistaa, että pyörät toimii ja ehkä hieman tutustua liikenteeseen käytännössä - huomenna alkaa todellinen tulikoe ja matka kohti Intian sisämaata!

Pyöriin tutustumislenkillä käytiin ottamassa vauhtia (ja ostamassa viralliset t-paidat!) Royal Enfield Showroomista...

Moderni klassikko – Enfield Bullet, josta luotia on vain nimi.

Perinteiset ääriviivat ja pehmeä murina – moottoripyöräilyn harrastajille Enfield Bullet on yhtä tärkeä nähtävyys kuin Taj Mahal. Legendaarinen pyörä on valmistettu Intiassa (ja pysynyt melkein muuttomattomana!) vuodesta 1955. Sitä myötä Enfield Bullet kantaa ylpeästi titteliä – ”Maailman pisimpään jatkuvassa tuotannossa oleva malli”.

Enfieldin tarina alkaa Englannista 1880 luvulla pienessä polkupyörätehtaassa. Tulevina vuosina tehdas alkoi myös valmistaa, valtion tilaamana, kivääreiden osia Enfieldin kaupungissa ja nimeksi tulikin sitä myöten Royal Enfield. Polkupyörien tuotanto jatkui myös ja niihin alettiin leimata firman iskulauseen – ”made like a gun” eli ”tehty niin kuin ase”.  Ensimmäinen 350cc Enfield ”Luoti” Bullet valmistui Intiassa, Chennain kaupungissa 1955 ja täällä niitä valmistetaan edelleenkin!

Vuonna 2018 on suunnitteilla PeterPanBiken juhlamatka "Enfield Intia"  , jossa olisi tarkoitus ajaa Chennaista Helsinkiin Royal Enfieldin uudella lippulaivalla - Royal Enfield Himalayanilla! Ja tällä kertaa pääsinkin koeajamaan uutta konetta... Lupaan kirjoittaa tarkemman arvostelun kun palaan Suomeen, mutta voin sanoa, että iso harppaus on tehty tekniikassa ja suunnittelussa :)

Chennai - Krishnagiri - Hosur | 317km

Chennai on noin 5-7 miljoonan asukkaan kaupunki, joten kun se herää, niin sen kyllä huomaa! Kadut täyttyy riksoista, busseista, autoista ja mopoista... Me päätettiin herätä aiemmin kuin kaupunki ja lähteä vähin äänin ajelemaan ennen ruuhkia.

Herätys soi jo kello 06.00, jonka jälkeen nopea aamiainen, pakolliset lähtökuvat ja menoksi!

Aamupalalla kippistellään paikallisella Gefilus juomalla - tähän mennessä kenelläkään, koputan puuta, ei mitään ongelmia vatsan kanssa :)

Virallinen mittarilukema - tästä kuva matkan lopussa ja saadaan ajettu matka laskettua...

Ulosajo kaupungista sujui mallikkaasti ja ryhmä pysyi kasassa ja melkein salmiakkimuodostelmassa jonkun aikaa... Kello kun lähestyi 8.30-09.00, liikenteen määrä kasvoi räjähdysmäisesti - kaupunki heräsi! Muutama rekka ja bussi ujuttautuivat meidän väliin ja kolme viimeistä pyörää (Hannu, Kauko&Marjatta ja Jukka) kääntyivät vahingossa väärästä liittymästä joka vei rampille ja siitä kaupungin sokkeloihin... Minä ja Juha jatkettiin viheltäen matkaa vielä hieman aikaa, ennen kuin huomattiin, että suurin osa ryhmästä puuttui!

Hätä ei ole tämännäköinen, ja soitin ensin Hannulle - puhelin pois päältä, Jukalle - vastaaja kertoi, että hän on lomalla ja hieman hengitystä pidättäen soitin vielä Kaukolle... Sieltä kuului tuttu Kotkalainen murre :) Sovittiin tapaamispaikaksi seuraavan kylän (Kanchipuram) Shelli...

Juhan kanssa saavuttiin tapaamispaikalle puolisen tuntia ennen muita ja tapettiin aikaa pensa aseman vieressä ruokkimalla pyhiä lehmiä banaaneilla! Ryhmä kasaan ja muutamilla juomatauoilla päästinkin etenemään melko hyvän pätkän, kunnes Hannun "Turkoosin Paholaisen" etupyörästä alkoi kuulua äänekästä naksutusta ja meno muuttui tökkiväksi... Mukana kulkeva mekaanikkomme Franklin riensi oitis apuun ja päätteli että vika on jarruissa... Jarrut irti ja Franklin lähti hitsattaman ne kuntoon lähimmässä huoltamossa...

Franklin korjaamassa Hannun etujarruja...  

Sen verran paljon aikaa mekaanikkomme vietti "Turkoosin Paholaisen" edessä tuossa asennossa, että päätettiin antaa Hannun pyörälle lisänimen "kyykky" 

... Me jäätiin hetkiksi odottamaan... Hyvin nopeasti kuitenkin huomattiin, että jäätiin odottamaan paikallisen koulun edessä ja oppilailla alkoi juuri välitunti :) Ympärillemme kerääntyi valtava lauma lapsia - kaikki halusivat valukuvat meidän ja pyörien kanssa! Lopulta meidän oli pakko lähteä pakoon (Hannu ilman etujarruja!) sillä koulusta valui lisää ja lisää oppilaita ja jopa osa opettajista tuli pällistelemään valkonaamoja...

Jopa ilman jarruja Hannu Enfieldi naksutti valtavasti ja päätelimme hyvin fiksuina, että vika ei ollutkaan jarruissa, vaan pikemminkin pyörän laakereissa. Mekaanikkomme lupasi kyllä korjata senkin ongelman, mutta varaosat pitäisi hakea viereisestä kylästä ja sitten vasta asentaa... Meillä taas ei ollut mitään aikomuksia ajaa pimeällä, joten piti tehdä peliratkaisuja - "Turkoosi kyykkypyörä", mekaanikko ja huoltoauto jäävät hoitamaan korjauksia ja Hannu hyppää minun kyytiin päivän loppumatkaksi!

Ratkaisu osoittautui erittäin onnistuneeksi, sillä me oltiin hotelilla reilusti päivän puolella ja korjattu pyörä, mekaanikko ja huoltoauto tulivat perille lähemmäksi puoltayötä! 

Huomenna uudet haasteet ja seikkailut!

23.12.2016Dani

Paikallinen pyöräkorjaamo...

Comment