Lauantain ja Sunnuntain välisenä yönä kellot vaihtuivat talviaikaan myös Marokossa - joten periaatteessa saatiin yksi lisätunti nukkumista varten... Sitä vaan ei tajuttu huomioida, että aurinko ei välitä yhtään ihmisten kelloista ja ajoista - se nousee ja laskee luonnonlakien mukaisesti... Eli pitkä matka edessä ja vähemmän valoisaa aikaa kellonsiirtojen takia! Eihän siinä muuta kuin nokka kohti etelää ja kaasua :)

Aamupalaverilla käydään läpi päivän reitti...

Fesista muutama kymmenen kilometriä tasankoa pitkin ja huomasimme etelässä siintävän vuoriston - Atlas.

Atlasvuoret levittäytyvät suurpiirteisesti Lounais-Marokon Agadirin rannikkokaupungista Pohjois-Algerian läpi Tunisiaan kohti maan pääkaupunkia Tunisia. Vuoriston korkein kohta Jebel Toubkal sijaitsee Lounais-Marokossa meidän reitin varrella, joissa sijaitsevat myös useat muut vuoriston korkeimmat huiput. Algeriaa kohti kuljettaessa vuoristo muuttuu sarjaksi ylätasankoja.

Ilmastollisesti Atlasvuoristo toimii ilmastotyyppien jakajana Välimeren ja Saharan aavikon välillä. Välimeren puolella vuoriston pohjoisrinteet keräävät sateita tehden esimerkiksi metsät ja viljelmät mahdollisiksi. Pohjoisrinteille muodostuvat virrat on otettu paljolti käyttöön maatalouden kastelujärjestelmiin. Vuoriston etelärinteet ovat huomattavasti pohjoisrinteitä kuivemmat. Atlasvuorten eteläosan muodostavan Sahara ylätasankoa peittävät pensas- ja ruohokasvillisuus ja alueella on useita suolatasankoa ja suolajärviä. Eteläosa on pääasiallisesti liian kuiva maanviljelykselle, mutta siellä berberit harjoittavat karjan kasvatusta.

Päivän ensimmäinen virallinen pysähdys pidetiin 1700 metrin korkeudessa sijaitsevassa Ifranen kylässä. Sen on 1930 luvulla ranskalaiset herrat perustaneet ja kylää edelleenkin leimaa hyvin eurooppalainen ilmapiiri... Alun perin kylässä toimii myös pienimuotoinen laskettelukeskus, mutta lunta ei ole nyt näkynyt vuodesta 2011 :)

Ifranen jälkeen olikin taas aika päättää mitä reittiä mennään - N13 valtatie jatkuu Atlasvuorien yli aina Er Rachidian sakkaa ja jopa vähän syvemmälle Saharan aavikolle, johon se sitten päättyy yhtä äkkiä keskelle ei mitään... Tämä tie on hieno ja hyvänlaatuinen - taattua kamaa :)

Toinen vaihtoehto löytyy zoomaamalla navigaattorin kartasta plussat maksimille tai tutkimalla paperikarttoja todella tarkasti - pikkutie luonnonpuiston läpi yli Atlaksen nro P7311. Tätä tietä ei ole ennen PeterPanBiken ryhmät ajaneet, joten tien kunnosta ei ollut mitään tarkempaa tietoa...

Mehän valittiin sitten vähemmän koluttu polku ;)

Tie muuttui hyvin pian Azroun kylän jälkeen hyvin kapeaksi ja välillä piti väistellä makaakkiapinoita jotka juoksivat tien poikki ilman minkäänlaista pelkoa!

Noin 2000 metrin korkeudessa nousu loppui ja alkoi mielettömän kaunis ylänkö jonka läpi vei kaunis maisematie...

Syrjäisemilläkin seuduilla saattaa löytyä mahtavia ajoteitä...

... Sitten tie alkoi pikkuhiljaa huonontua...

... kunnes asfaltti hävisi kokonaan... Onneksi maisemat säilyivät :)

Moottoripyörät ovat Marokossa harvinaisuus, joten heti kun pysähtyy kuvamaan - kaikki kylän lapset juoksevat katsomaan ihmeissään!

Paikalliset paimentolaiset asuvat oikein vaatimattomissa majoissa...

Vaikka soratietkin olivat siedettävässä kunnossa ja ryhmän kuskit kokeneita - matkanteko oli sen verran hidasta, että kun päästiin Atlasvuoriston toiselle puolelle, päätielle kohti Er Rachidia, valoisaa aikaa oli jäljellä vajaat pari tuntia ja matkaa noin 160 kilometriä.

Kellojen siirto teki kepposet ja vaikka kuinka painettiin kaasua - viimeiset 50 kilometriä päästiin harjoittelemaan pimeäajoa Afrikan raiteilla... Sitä herkkua en suosittelee kenellekään - paikalliset käyttävät ajovaloja ainoastaan pakon edestä ja silloinkin hyvin vastahakoisesti... Heijastimista ei minkäänlaista puhetta, vaan esimerkiksi paikalliset naiset saattavat hyvin kävellä päätien varrella mustaan galabeijaan ja mustaan huntuun pukeutuneena pilkkopimeässä!

Pimeäajosta selvittiin kuitenkin ilman mitään sen suurempia ongelmia ja huokaistiin helpottuneena kun vihdoinkin kukkulan takaa alkoivat näkyä Er Rachidian valot...

Ensimmäisenä hotelin päästyään kypäräkaljoille - pakko huuhdella Saharan hiekat pois suusta :)

Päivä 4 | Marokko | Fes - Ifran - Atlas vuoristo - Er Rachidia | 430km