Viimeiseen ajopäivään lähdettiin hyvissä ajoin 7:30. Barstowin aamu oli aurinkoinen, viileä ja tyyni. Victorvilleen saakka matka eteni upeissa maisemissa pitkin vanhaa kunnon kuuskutosta. Matkalla pysähdyttiin pikaisesti vilkaisemaan routen laidasta löytyvä Bottle Tree Ranch. Paikallisen keräilijän hauska taidepläjäys. Sitten pätkä moottoritietä kunnes jälleen poikettiin pienemmälle väylälle kohti Wrightwoodia. Tässä kohtaa peileissäni näkyi enää 3 moottoripyörää kun niitä olisi ollut hyvä näkyä 11… Ei muutakuin tien sivuun odottelemaan ja ihmettelemään letkan katkeamisen syytä. Hetkeä myöhemmin syykin selvisi ja se oli Arvon pyörästä moottoritielle omia aikojaan tipahtanut sivulaukku. Tapahtuneella lienee yhteys Barstowin hotellin parkkipaikalla yöllä liikkuneeseen varkaaseen, koska toisen mp-porukan laukuista oli yöllä kadonnut tavaroita.

Bottle Tree Ranchilla romu ei lennä romukoppaan :)

Bottle Tree Ranchilla romu ei lennä romukoppaan :)

Wrightwoodista matkamme jatkui pitkin uskomatonta vuoristoreittiä Angels Crest Highwayta, joka mutkittelee 50 mailia San Gabriel Mountainsin rinteillä. Upeaa villiä Californian luontoa ja majesteettisia vuoristomaisemia ! Tämän erämaa seikkailun jälkeen maisemat vaihtuivat varttitunnissa aivan toiseen ääripäähän, kun letkamme cruisaili jo pitkin Hollywood Boulevardia :) Hollywoodista ajettiin Beverly Hillsiin ja sieltä väistämättömästi kohti Santa Monicaa…

Angels Crest Highway on monella mutkalla upeissa maisemissa.

Angels Crest Highway on monella mutkalla upeissa maisemissa.

Santa Monica Pierille, Route66:n päätepysäkille parkkeerasimme pyörämme noin kahden maissa iltapäivällä. Se on siinä ! Route66 on ajettu alusta loppuun ja olo on huojentunut. 

Vaikka Route66 päättyy Santa Monica Pierille, ei matkamme suinkaan päättynyt vielä tähän. Edessä oli vielä aikamoinen rutistus LA:n järjettömissä ruuhkissa Santa Monicasta Anaheimiin, minne meidän oli määrä palauttaa pyörät. Ei voi muutakuin ihaillen kiittää hienoa ryhmäämme siitä, että letkamme pysyi hienosti kasassa näissäkin käsittämättömissä ruuhkissa. Alle tunti ennen Anaheimin HD-liikkeen sulkemisaikaa kaikki 12 pyöräämme kaarsivat pihaan luovutusta varten. Chicagosta Anaheimiin Pekan mittariin kertyi tarkalleen 2723 mailia eli 4382 kilometriä. 

Santa Monica Pier on keskiverto kesämökkilaituria huomattavasti vilkkaampi paikka.

Santa Monica Pier on keskiverto kesämökkilaituria huomattavasti vilkkaampi paikka.

Tähän päättyy Route 66. Olo on huojentunut ja hymy herkässä :)

Tähän päättyy Route 66. Olo on huojentunut ja hymy herkässä :)

Viimeinen yhteinen Route66 iltamme vietettiin hyvän ruuan ja juoman parissa. Perämies Timo kaappasi komennon hetkellisesti omiin käsiinsä mutta oli onneksi niin lempeä kapteeni, ettei vanhaa kipparia edes marssitettu lankulta mereen…:) 

Pyörät on luovutettu Anaheimissa ja kylmät kypäräkaljat noudettu. Se on siinä, kippis !:)

Pyörät on luovutettu Anaheimissa ja kylmät kypäräkaljat noudettu. Se on siinä, kippis !:)

Päättäjäisillallisella perämies Timo näyttää vielä jaksavan kaasutella, vaikka HD jäi Anaheimiin :)

Päättäjäisillallisella perämies Timo näyttää vielä jaksavan kaasutella, vaikka HD jäi Anaheimiin :)

Omasta ja koko PeterPanBiken puolesta SUURI KIITOS Sirpa, Teija, Jaana, Timo T, Timo M, Arvo, Marko, Leo, Topi, Lasse, Mauri, Tarmo ja Matti (Olit ajatuksissamme ja puheissamme matkalla mukana loppuun saakka). Tämä tapahtumarikas Route66 alkaa olemaan myös tämän blogin osalta tässä. Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille !

 

Comment