Aamulla oltiin taas hyvissä ajoin jo vakioksi muodostuneella munakokkeli-jauhelihapötkö-french toast-appelsiinimehuaamiaisella.  Pääsimme liikkeelle aamukahdeksalta ja ilma oli aika raikas (16 C), joten itse puin sadehousut ja sadetakin pitämään tuulen läpipuhaltavan ajoasuni ulkopuolella.  Myöhemmin päivällä ne joutivat kyllä pois lämmön noustessa taas kolmenkympin tietämille.  

Pakaasit siististi Kian takaoven takana, jotta viihdevastaava Kari saa ne pakatuksi sisään haluamassaan järjestyksessä.

Aamiaisen aikana tehtiin vielä muutoksia alkuperäiseen reittisuunnitelmaan. Koska kanjoneita tullaan vielä näkemään, jätettiin Canyon de Chelly pois ja sen sijaan ajettiin vähän eri reittiä Four Corners Monumentille. Tämä on ainoa paikka USA:ssa, jossa voit olla yhtä aikaa neljässä eri osavaltiossa eli Utahin, Nevadan, Coloradon ja New Mexicon nurkat kohtaavat tässä pisteessä.

Porukkamme jakaantuneena kolmen osavaltion alueelle, Arizonaan, Utahiin ja Coloradoon. New Mexicoa oli jo nähty tarpeeksi, joten sinne ei enää halunnut kukaan.

Päivän ajoreittiin tuli tosin pituutta lisää noin 50 km, mutta samalla siitä jäi pois edestakainen pistokeikka Monument Valleylle. ( ks. reitti) Sen sijaan saavuimme Monument Valleylle pohjoisen suunnasta ja matkalla näimme myös eriskummallisen kalliomuodostelman nimeltä Mexican Hat. Kyseessä on halkaisijaltaan 18 metrinen ja 3,7 m paksu kivinen "sombrero", jonka asettajasta tuon kallion nokkaan ei ole tarkempaa tietoa. 

Mexican Hat

Ajattelimme käydä kokeilemassa, että saisiko tuon tönäistyksi alas, mutta tuo vajaan kilometrin ajelu pölyävällä soratiellä jo off-road -ominaisuutensa (tai niiden puutteen) osoittamilla DeSotoilla ei saanut sen suurempaa kannatusta. Niinpä tyydyimme tiirailemaan meksikolaishattua sen ohi kulkevalta Highway 163:lta käsin.

Noita keskellä tasamaata törröttäviä kallioita riitti muuallekin kuin Monument Valleyyn

Tästä jatkoimme kohti Amerikan Suuren Lännen ikonisinta maisemaa eli Monument Valleytä. Matka sujui kohtuuhyvällä teillä joutuisasti. New Mexicon puolella tie oli selvästi röykkyisempää kuin Utahissa...

Monument Valley samoin kuin aiemmin käymämme Four Corners on Navajo-intiaanien bisnes. Jokaiselta sisään pyrkivältä ajoneuvolta peritään maksu, joka oli viisi dollaria / prätkä Four Cornersilla ja Monument Valleyllä hinta jo tuplaantui. Toisaalta...täytyihän inkkareidenkin jotenkin elantonsa tienata!

Monument Valleyssa.

Isoja kiviä...

Matkamme jatkui tämän pysähdyksen jälkeen edelleen kohti Pagea, jonne saavuimme tunnin etuajassa. Tämä johtui siitä, että Arizona haluaa olla ns. "erilainen nuori" ja he eivät käytä kesäaikaa, joten täällä ollaan tuntia perässä vaikkapa Utahia, joka olisi muuten samalla aikavyöhykkeellä. Huilailimme kohtuurankan ajopäivän jälkeen vajaat pari tuntia ja sitten suunnistimmekin Travelodge-motellimme lähistöltä löytyneeseen Ken's Old West Restaurantiin, jossa oli hyvä ruoka ja elävää musiikkia.

Pekka from Finland nousi stagelle ja veti tyylikkäästi mm. House of the Rising Sunin ja Route 66:n

Comment