Springfieldin illallisella tiedettiin jo, että aamu alkaa sateisena. Ja ennuste mokoma piti paikkansa...

Motellin parkkipaikka puoli seitsemältä. Kostealta näyttää.

Kyllä Amerikassakin osaa sataa. Onneksi ei oltu Louisianassa asti, jossa sademäärä oli 28 TUUMAA. Eli aika paljon! Lisäksi sade ei tähän vuodenaikaan tee ilmasta kylmää, joka yleensä tapahtuu kotiSuomessa. Sadeasuja sitten vaan esiin. Sitten tuli vielä ongelma amerikkalaisilla vuokraamon kypärillä ajaville kuskeille. Ajaminen on sellaisella avopotalla ja ilman visiiriä sateella aika "mielenkiintoista" - noin neutraalisti ilmaistuna...

Toinenkin hoidettava asia oli ilmaantunut: Erityisesti kaksi päällä olevien Harrikoiden takajousitus pohjasi tien epätasaisuuksissa siinä määrin, että repsikoilta alkoi hymy hyytyä. Tämä oli tainut jäädä vuokraamon Timiltä hoitamatta, vaikka sitä oli pariinkin kertaan puhetta.

No... me lähdimme urheasti sadetta päin vanhalle routelle, joka kulki Intestaten vierellä. Sade jo kerkisi helpottamaankin. Jossain vaiheessa pidimme taas neuvoa siitä, että meillä olisi vielä nähtävyyksiäkin edessä, joten matkan joutumisen nimissä vaihdoimme taas ripeämmälle Intestatelle ja otimme suunnaksi Gateway Archin eli Saarisen kaaren St. Louisissa. Ja sade alkoi uudestaan...Nyt alkoi todella käydä sääliksi kavereita, jotka koettivat nähdä jotakin vesisumussa Street Gliden mitättömän tuulilasin suojasta avokypärällä ja pelkät aurinkolasit pisarasuojana. 

Aloinkin opetella siinä joutessani HD:n oman navigaattorin käyttöä, jonka panin etsimään lähimmän HD-diilerin, jossa saataisiin tuo takajousionglema hoidetuksi ja ehkä jotain apua näille avopottamiehille. 

Sateessa saavuttiin myös Ted's Motorcycle Worldiin

St. Lousiin esikaupungista löytyikin Ted's Motorcycle World, jonka ystävälliset huoltomiehet näyttivät, kuinka HD:n takajousen esijännityspakettiin saadaan lisää ilmaa. Homma hoitui todella simppelisti ja samalla katsottiin kaikki pyörät läpi. Myös Pekka ja Esa löysivät sateseen paremmin sopivat ajolasit.

Esa ja Pekka löysivät sateeseen paremmin sopivat ajolasit

HD-diilerillä oli tarjolla kahvia ja virvokkeita, joten sieltä vierähtikin tovi. Sitten oli vaan lähdettävä uudestaan sateseen ja kohti Saarisen kaarta eli Gateway Archia. (Kuva 5)

Harmaalta näytti taivas, mutta palella ei onneksi tarvinnut! Ei Amerikassakaan aina ole poutaa...

Mopot parkkiin joen rantaan. Oli aika jyrkkä paikka, mutta kenenkään kulkinetta ei tarvittu ryhtyä naaraamaan joesta...

Parkkipaikka löydettiin aivan Missisippi-joen varresta. Alueella näytti olevan jonkin sortin maisemointityöt meneillään. Kehno keli oli ilmeisesti syynä vaatimattomaan turistien paljouteen, joten kaaren alla olevaan esittely- ja matkamuistomyymälään ei ollut mitään jonoja. Kaaren sisällä kulkee noin kuuden tai seitsemän munanmuotoisen hissikapselin jono tai oikeastaan lenkki, joka kiipeää kaaren toista sivua ylös ja laskeutuu toista sivua alas ja mekanismi on yhdistetty toisiinsa kaaren alla. Hissikorit oikaisevat asentoaan sen mukaan missä kohdassa kaarta mennään. Tuosta  löytyy systeemistä kuvia vaikka kuinka.

Juuri ja juuri mahduttiin samaan kuvaan, kun pantiin kamera asfaltille...

Lounas nautittiin joen varren jokilaivaristeilijöiden laiturin yhteydessä olevassa pikaruokapaikassa ja samalla alkoivat taas sadepilvetkin rakoilla.

Tästä se lähtee, amerikkalainen peruslounas!

Lounaan jälkeen oli taas aika painua tien päälle. Tässä maassa kun nuo etäisyydet on aikamoisia. St. Louisista ulospääsemisessä oli taas pientä ohjelmaa, kun navigaattori ei meinannut löytää jo valmiille reitille, mutta onneksi automiehemme Kari otti hetkeksi letkan vetääkseen, jolloin päästin taas oikealle reitille. Loppumatka Lebanoniin ajettiinkin sitten tähän astisen reissumme mukavimpaa tietä eli Missourin puolen vanha 66 on mainiota kumpumaastossa sopivasti mutkittelevaa ja hyväpintaista väylää.

Uudelleen alkanut sade alkoi kuitenkin hieman viedä uskoa HD:n liukkaan kelin ominaisuuksista, joten ryhmänvetäjä päätti demokraattisesti noin tuntia ennen Lebanonia, että nyt siirrymme sitten Interstatelle jotta pääsemme ihmisten ajoissa Munger Mossin motelliin. Sade seurasi meitä sitkeästi, mutta ei se enää haitannut. Tilasimme paikallisesta Pizza Hutista porukalle neljä reilun kokoista pizzaa, söimme ison pussillisen Chicagosta asti tuomiamme kuuluisia sikäläisiä juusto- ja hunajakuorrutettuja popcorneja. Noiden jälkeen oli hyvä käydä täyden vatsan viereen nukkumaan...

Munger Moss Motel iltavalaistuksessa.

Motellin gazebossa odottelemassa pizzalähettiä.

Comment