Herättiin Californiassa ja matkamme päämäärä, Santa Monica Pier, on jo pelottavan lähellä!

Ennen sitä kuitenkin on päätettävä miten me halutaan saapua kaupunkiin... Vaihtoehtoja on satoja, varteenotettavia ehkä kolme, neljä - voimme seurata alkuperäistä route 66:sta ja sukeltaa Los Angelesin liikennehelvettiin, voimme ennen ruuhkia hypätä Interstate 10:lle ja tylsästi hujahtaa kaupungin läpi tai ajaa vähän molempia?! 

Viimeinen aamiainen syötiin Ihopissa, samoin matkamme ensimmäinen - ympyrä sulkeutuu :) Pannukakku bekonilla... Nam, nam...

PeterPanBike on pieni firma, jolla on iso sydän ja jokainen on somebody meidän matkalla - joten pistettiin demokraattinen äänestys pystyyn reittivalinnasta :) Äänivyöryllä ja yksimielisellä päätöksellä tulokseksi saatiin myöhemmin erittäin onnistuneeksi osoittautunut ratkaisu!

 

Hannu ja Taina bottle tree ranchin edessä.

Barstowista Victorvilleen erittäin mukavaa Route 66 pitkin. Matkanvarrelle sattui myös yksi psykedeelisistä paikoista, joita 66:nen on täynnä - Bottle Tree Ranch

Metsä joka koostuu tuhansista erivärisistä lasipulloista?! Miksipä ei? :)

Tankkauksen jälkeen saavuttiin Victorvilleen, jossa on viimeinen mahdollisuus ihailla Route 66:sen historiaa ja ostaa loputkin jääkaappimagneetit... Jostain syystä museo ei ole kuitenkaan Route 66 varrella, joten pysähdyttiin täyttämään vesivarastot ja samalla kysyttiin tietä. "Museo paloi noin 4 kuukautta sitten!" - meille sanoi supermarketin myyjä, silmät pyörien. Sen verran epäluotettavan näköinen kaveri oli kyseessä, että pysähdyttiin vielä kerran varmistamaan asiaa. 

Viktorvillen museon edessä!

Viktorville museo sijaitsee pari kortellia Routelta pois, mutta ei se kyllä palaneelta näyttänyt yhtään :) Meille ei loppujen lopuksi selvinnyt miksi myyjä ei vaan sanonnut, ettei se tiedä tietä! Tärkein asia tässä on kuitenkin se, että viimeisetkin matkamuistot saatiin hankittua ja tulipahan samalla opittua myös hieman lisää Routen historiasta...

Victorvillen jälkeen poikettiin Route 66:lta ja lähdettiin kohti Wrightwoodia, josta starttaa noin 90 kilometriä pitkä Angeles Crest Highway kansallispuiston läpi. 90 kilometriä motoristin unelmaa! Niin mehukasta ja hyvälaatuista tietä saa kyllä etsiä! Mutkasta mutkaan ja maisemat sen kun paranivat - puhdasta ajamisen iloa alusta loppuun! Korvalappusterioissa soi Whitesnaken klassikko - Here I go again! Laulun sanat uppoavat hyvin tilanteeseen..

Harri ja muut nauttivat viileästä vuoristoilmasta ja erinomaisista leivoksista, Wrightwoodissa

Näettekö taustalla kukkuloiden huipulla antennimastoja? Toisella puolella on Hollywood kyltti :)

Koukattiin vuoriston kautta Los Angelesin pohjois-puolelle ja samalla vältyttiin suurimmilta ruuhkilta. Lopullisena päämääränämme on kuitenkin Route 66 "End of the trail kyltti" , joten meidän oli pakko jättää hulvattoman hauska vuoristotie ja testata ryhmä-ajotaitoja suurkaupungin vilinässä!

Taidot joutuivat koetukselle, mutta 4700 kilometriä yhdessä ajanut ryhmä pysyi hienossa salmiakkimuodostelmassa läpi betoniviidakon! Sen verran meillä oli aika ja sen verran olin vakuuttunut meidän ryhmädynaamikasta, että päätin ajaa Los Angelesin sydämen läpi - Hollywood Boulevard ja Walk of Fame!

Hikisinä, mutta erittäin tyytyväisinä saavuttiin perille läpi kaamean iltapäiväruuhkan ja tietysti PeterPanBike ryhmälle löytyi VIP parkkipaikka suoraan kuuluisan Kiinalaisen teatterin vastapäätä ;)

He is back!

Dolby teatterin vastapäätä, Hollywood Boulevardin toisella puolella, bongattiin erinomainen perheravintola, jossa päätettiin juoda yhdet siestaoluet ja haukaista jotain pientä suolaista! :)

Yritin ottaa "Hootersin" ruoasta kuvan, mutta kamera vähän lipsahti ja zoomi jäi jumiin ;)

Hollywoodista on enää yksi lyhyt luikkaus Santa Monica Pierille ja innoistus alkoi olla käsin kosketeltavissa! Iltapäivä ruuhka kerkesi hälvetä ja me päästiin vapaasti ajamaan kohti Tyyntä Valtamerta... Colorado avenuelle päästyään Harrikoiden töötit alkoivat soida ja Harri myös pisti Ultran kaijuttimet koetukselle  - Rokki soi!

Colorado Avenuen toisessa päässä näkyi Santa Monican riemukaari!

Hetkeksi vielä pysähdyttiin riemukaaren vastapäätä liikennevaloihin ja kauhukseni huomasin kyltin "Santa Monica Pier Parking full" ja vakavan näköisen parkkipirkkon kyltin vieressä! Nopea riskianalyysi ja yhtä nopea päätös - Ei me tultu 4700 kilometriä, melkein koko mantereen läpi pysähdykseen nyt 500 metriä ennen päämäärä!

Liikenne valot vaihtuivat vihreäksi ja 7 pyörän letka painoi rajusti kaasua, tööttiä ja volumenappia kovemalle! Parkkipirkko ei ymmärettävästi hypännyt pyöriemme eteen vaan auliisti astui sivuun ja vilkutti tervehdykseksi! :)

Riemukaaren ali, puista luiska alas ja Pierin parkipaikalle - kyllä pyörille aina tilaa löytyy!

Saavuttiin Santa Monica Pierille - klo 18.32 | 19.05.2016

Kokonaismatkaksi Chicagosta Los Angelesiin tuli noin 4750 kilometriä!

Highfivien ja miehikkäiden halauksien jälkeen mentiin tietysti kuvamaan legendaarista Route 66 loppukylttiä... Mutta tosiasia on se, ettei tämä matka ollut koskaan Route kylteistä tai päämääristä, vaan me nautittiin joka hetkestä matkan varrelta, tavattiin mitä erilaisempia ihmisiä ja nähtiin mitä erikoisempia paikkoja! Ja eikös siinä ole loppujen lopuksi matkailun tarkoitus? :)

Kaikella hauskalla on loppu ja erittäin hauskalla, se loppu on yleensä aina liian aikaisin :) Joku ryhmästä jopa ehdotti, että säästetään "one way fee" ja palautetaan pyörät henkilökohtaisesti takaisin Chicagoon!

Lohdutin ryhmä sillä, että maailmassa on vielä vaikka kuinka paljon teitä ja paikkoja jotka vaan odottavat meitä - pitää vaan uskaltaa ottaa se ensimmäinen, ratkaiseva askel, ja lähteä seikkailemaan!

Life is now!

Dani 22.05.2016

PS. Kiitos PeterPanBiken väelle kotisuomessa, kiitos kaikille blogin seuraajille tuesta ja kommenteista - ne lämmittivät sydäntä kaukana kotoa :), kiitos "MusaMasalle" musiikki listasta ja tietysti fantastiselle ryhmälle erinomaisesta matkasta - Te kaikki lähditte takaisin Suomeen minun ystävinä ja varmasti nähdään jossain päin maailmaa! :)

Comment