Tällä kertaa kukaan ei mennyt naimisin tai eronnut, mutta hauskaa pidettiin senkin edestä! Limusiinilla Freemont streetille ja kaikki ylimääräiset rahat punaiselle - onneksi ylimääräistä rahaa ei ollut paljon :)

Tänään päätettiin kuitenkin herätä ennen aamuruuhkaa ja jättää sykkivä syntipesä taustapeileihin! Nokka kohti Pohjois-Amerikan kuivinta, kuuminta ja matalinta alueetta - Kuolemanlaaksoa. Päivän mittaan myös todettiin moneen kertaan, että paikka oli nimensä mukainen.

0 metriä merenpinnan yläpuolella...

7 pyörän letka eteni hyvää vauhtia Highway 95:sta Las Vegasista pohjoiseen pois kaupungin vilinästä ja syvälle Mojave aavikkoon.

Alue 51 on Yhdysvaltain liittovaltion omistama alue Nevadan osavaltion eteläosassa Las Vegasin pohjoispuolella. Sen reunamilla on asevoimien rakennelmia, esimerkiksi ilmavoimien salainen tukikohta. Siellä kehitettiin ja koelennettiin huippusalaisia lentokoneita kuten U-2-tiedustelukoneita ja F-117A-häivepommikoneita.Yhdysvaltain viranomaiset eivät ole paria harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta kieltäneet eivätkä myöntäneet alueen olemassaoloa! Alueen kustannuksia ei myöskään mainita asevoimien budjetissa.

Alueella asuvat punaniskat uskovat vakaasti, että Yhdysvaltain armeija perusti tukikohdan haaksirikkoutuneen avaruusaluksen ympärille. Ja muutaman tarinan siitä kuultiin hampaattoman bensaaseman pitäjän suusta... Vessoissa käytiin pareittain, välttääkseen avaruussieppausta :)

Tältä Mika ja Jukka näyttäisivät hieman hoikempina :)

Aamupalalle uskallettiin pysähtyä vasta Beattyssa, jossa oli myös viimeinen järkihintainen bensa asema -  Kuolemanlaaksossa kysynnän ja tarjonnan lain myötä hinnat pompahtavat taivaisiin!

Kaupungissa myös täytettiin laukut vesipulloilla, vähennettiin vaatetusta ja lisättiin suojakerroksia...

Beattyn jälkeen ylitettiin vielä pieni, hauskan mutkikas vuoristotie ja sitten Kuolemanlaakso avautui meille kaikessa karussa kauneudessa! Joka metri joka laskettiin alemmas laaksoon nostatti lämpötilan ainakin yhdellä asteella! Päivän mittaan pyörän mittarit näyttivät parhaimillaan noin +40C / 100F!

Death Valley on aavikkoa, koska vuoret eivät päästä Tyyneltämereltä tulevia sateisia myrskyjä sinne. Kuolemanlaaksossa on Pohjois-Amerikan alin piste, Badwater, joka on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Sinne saavuttiin noin kello 12.30 ja aurinko porotti täysillä - +40C. Ainoa paikka mihin sain suostuteltua porukan ryhmäkuvaan oli Badwatersin vessan seinää vasten, sillä siellä oli ainoa varjo lähes 100 mailiin :)

Muutama päivä ennen meidän tuloa Kuolemanlaaksossa oli kovat rankkasateet ja suunniteltu reitti oli poikki! No ei mitään hätää, sillä vaihtoehtoja on aina olemassa ja hieman karttaa tutkittua ja bussikuskien kanssa jututeltua päätimme hieman palata takaisinpäin ja sitten 395:sta pitkin koko aavikon halki takaisin alkuperäiselle Route 66:lle. Kilometria tuli noin 70 ekstra, mutta matkalle sattui myös erittäin hauska maisema-, mutkatie - Artist Drive!

Beattysta ostettu bensa alkoi pikkuhiljaa loppua ja lähintä asemaa sai vielä hetken odottaa! Jukalla syttyi ensimmäisenä bensavalo ja työntökeikka oli todella lähellä :) Kun hikisinä, mutta tyytyväisinä päräytettiin Shoshonen pikkukylään Jukan bensalaskuri näytti 3 mailia!

Tässä asemassa "closed" kyltti on roikkunut jo viimeiset 50 vuotta, mutta onneksi vastapäätä oli ihan toimiva asema...

Shoshonen baarissa kylmät Coronat suli suoraan ikeniin!

Selvittiin Kuolemanlaaksosta tällä kertaa kunnialla ja nöyryyttä äitiluontoa kohtaan tuntien jatkoimme I-15 pitkiin, tukka hulmuten, kohti Barstowin kaupunkia. Viimeinen stoppi ennen loppuhuipennusta ja Tyyntä valtamerta!

Helteinen päivä kävi sen verran voimille, että tuhdin iltapalan jälkeen kaikki lähtivät saman tien koisimaan... Huomenna tärkeää päivä! :) 

Comment